Torpparina tilaa viljellyt Wihtori Rastila (s.2.2.1864 k.15.12.1933)osti torpan itseleen 7.10.1920 Kankaisten kartanolta, Olga ja Sigurd Palmrothilta.

Tila käsitti tuolloin noin 24 hehtaaria, kaikki torpan rakennukset ja alueen sisällä olevat puut, kuin myös 200 kappaletta aidan seipäitä Ollolasta myyjän näyttämästä paikasta. ;o) Näin sanailtiin kauppakirjassa siihen aikaan..

Sama suku on hallinnut tilaa vuodesta 1892 lähtien.

Tilaa emännöitsi Wihtorin vaimo Hilda Karoliina Ananiantytär os.Soramäki (s.30.8.1869 k.5.11.1914)

Wihtori rakensi itselleen Ojamäen "vaarinpirtin" vuonna 1933.

Tuolloin tilaa alkoi isännöimään Wilho Johannes Rastila (s.3.4.1901 k.30.1.1972)

Vaimo Tilda (Matilda) Raakkel os. Tarpeenniemi (s.7.4.1906 k.3.8.1959).

Wilhon aikana tilalle rakennettiin 1951 tiilinen karjarakennus, joka käsitti navetan, tallin, sikalan sekä työ-ja rehutilat.

Niihin aikoihin rakennettiin myös kanalarakennus, jossa oli myös sauna.

Vanha hirsinen aitta oli uusittu vuonna 1946.

Uusi päärakennus valmistui vuonna 1969 ja vanha päärakennus purettiin.

Karja oli Ayrshire ja Suomenkarjaa, johon kuului 9 lypsävää ja 4 nuortakarjaa.

Tilda

Vuonna 1971 Eino Johannes Rastila -48, osti isältään tilan ja viljeli sitä puolisonsa Irma Helena -55 os.Rintamäen kanssa vuoteen 2001.

Tilalla oli ostohetkellä peltoa 12.21 ha ja metsää 13.18ha.

Heidän aikanaan päärakennusta laajennettiin vuonna 1984. Navettaa laajennettiin 1979, jonka jälkeen lehmiä oli 18 ja nuorelle karjalle oli 8 paikkaa. Tilan pellot salaojitettiin.

Einon aikana tilan metsäpinta-ala kasvoi 30 hehtaariin. Metsä olikin Einon mielipaikkoja, josta tunnustuksena hän sai vuonna 1987 vuoden metsätalousyrittäjä kunniakirjan, joka myönnetään ansiokkaasta ja esimerkillisestä oman metsän hoidosta.

Irma osallistui monena vuonna Hämeenlinnan Osuusmeijerin päätöksien tekoon, ensin edustajistossa ja myöhemmin hallintoneuvostossa.

Tilalle myönnettiin vuonna 1987 Walter Ehrströmin säätiön pronssinen mitali.